Taloyhtiön kameravalvonta ja lainsäädäntö

Milloin kameravalvonta on aiheellista ottaa käyttöön taloyhtiössä?

Ennen valvontakameroiden asennusta taloyhtiössä on tärkeää tutustua tarkoin voimassa olevaan lainsäädäntöön, jotta toiminta noudattaa lain vaatimuksia. Ilman asianmukaisia lupia toteutettu kameravalvonta voi rikoslain mukaan täyttää salakatselun tunnusmerkit. Tässä blogissa käymme läpi taloyhtiöiden kameravalvonnan juridisia perusteita.

Seuraavat askeleet on suositeltavaa ottaa, kun taloyhtiö suunnittelee kameravalvonnan käyttöönottoa:

• Kirjataan yhtiökokoukselle toimitettavaan esitykseen perusteet, miksi kameravalvonta on tarpeellista.
  
  
• Pyritään hankkimaan ammattitaitoisen toimijan tekemä suunnitelma kameravalvonnan teknisestä toteutuksesta, ottaen huomioon kameravalvonnan tarkoituksen, tekniset rajoitukset sekä lainsäädännön vaatimukset.
  
  
• Pyydetään suunnitelman perusteella tarjouksia kameravalvontalaitteistosta ja asennuksesta, josta hallitus valitsee sopivimman vaihtoehdon.
  
  
• Saadaan yhtiökokoukselta enemmistöpäätös yleisten tilojen kameravalvonnasta.
  
  
• Hankitaan suostumus kaikilta asukkailta, mikäli kameravalvonta ulottuu yksityisiin tiloihin.
  
  
• Nimetään vastuuhenkilöt kameravalvonnalle, jotka huolehtivat myös tietosuojasta ja järjestelmän käytöstä.
  
  
• Laaditaan tietosuojaseloste, joka jaetaan asukkaille ja asetetaan näkyviin paikkoihin, kuten ilmoitustaululle tai taloyhtiön sähköiseen järjestelmään.
  
  
• Tehdään sopimus kameroiden toimittajan kanssa laitteiden asentamisesta ja käyttöönotosta, ja tarvittaessa rahoituksesta tai leasing-järjestelystä. Asennuksen yhteydessä asetetaan valvontakameroiden varoittavat kyltit esille.
  
  
• Koulutetaan vastuuhenkilöt kameravalvontajärjestelmän, tietosuojaselosteen ja vaitiolovelvollisuuden osalta.

Lainsäädäntö ei suosi kameravalvontaa ensimmäisenä toimenpiteenä esimerkiksi murtovarkauksien tai ilkivallan ratkaisemisessa. Sen sijaan suositellaan ensin muita toimenpiteitä, koska kameravalvonta vaikuttaa enemmän yksityisyyden suojaan kuin muut vaihtoehdot.

Kameravalvonnan harkitseminen edellyttää, että on ensin arvioitu ja kokeiltu muita keinoja, kuten valaistuksen lisäämistä, turvalukkojen asentamista, alueen aitaamista, murtosuojattujen ikkunoiden ja ovien asennusta sekä graffitien estäviä pinnoitteita. Nämä toimenpiteet saattavat olla riittäviä ehkäisemään murtovarkauksia tai ilkivaltaa.

Mikäli nämä muut keinot eivät ole osoittautuneet riittäviksi ja päätetään siirtyä kameravalvontaan, tulee esittää pätevät perusteet yhtiökokoukselle. Kameravalvonnan perusteluna voivat toimia turvallisuuden lisääminen, omaisuuden suojaaminen ja rikosten ennaltaehkäisy sekä selvittäminen.

Mitä valvontakameroilla saa kuvata taloyhtiössä?

Suomessa jokaisella on perustuslaillinen oikeus yksityisyyden suojaan, mikä kattaa suojan henkilön kunniaa, kotirauhaa ja henkilötietoja vastaan. Kameravalvonnan suunnittelussa on tärkeää ottaa huomioon nämä seikat, jotta ei rikota lakia tahattomasti.

Kotirauhan piiriin kuuluvat tilat on määritelty rikoslain 24 luvun 11 §:ssä. Tällaisia ovat muun muassa yksityisasunnot, loma-asunnot, ja muut asumiskäyttöön tarkoitetut tilat kuten hotellihuoneet, teltat, asuntovaunut ja asuttavat alukset. Myös asuintalojen huoneistoihin johtavat porraskäytävät sekä asukkaiden yksityiset pihat ja niiden välittömästi liittyvät rakennukset kuuluvat kotirauhan piiriin.

Taloyhtiöissä voidaan erottaa kotirauhan piirissä olevat tilat ja yhteiset tilat. Kameravalvonnan osalta näissä tiloissa tarvittavat suostumukset ja luvat vaativat erilaista käsittelyä:

1. Kotirauhan suojaamiin kuuluvat huoneistot ja niiden ulko-ovet, porraskäytävät, hissit, ikkunat, parvekkeet sekä huoneistoon kuuluvat pihat ja niiden välittömästi liitännäiset rakennukset. Kotirauhan piiriin lukeutuu lisäksi asukkaan henkilökohtaiseen käyttöön oleva autotalli.

Porraskäytävät ovat yleisiä kohteita valvontakameroiden asennukselle, koska ne tarjoavat pääsyn usein kohteina oleviin irtaimistovarastoihin, joissa murtovarkaudet ovat yleisiä. Valvontakameran asentaminen porraskäytävään edellyttää kuitenkin kaikkien kiinteistössä asuvien osakkaiden ja asukkaiden, mukaan lukien vuokralaisten, suostumusta.

HUOMIO! 

Jos taloyhtiössä päätetään ottaa käyttöön kameravalvonta kotirauhan suojaamassa tilassa, kuten porraskäytävässä, on suositeltavaa sisällyttää tämä päätös yhtiöjärjestykseen. Tämä varmistaa, että kameravalvonnan jatkuvuus säilyy myös tulevaisuudessa, kun asukkaat vaihtuvat. Ilman tätä kirjausta jokaisen uuden asukkaan kohdalla tulisi erikseen pyytää lupa kameravalvontaan. Mikäli yksikään asukas ei suostu siihen, saattaa taloyhtiön joutua poistamaan kamerat kotirauhan piiriin kuuluvilta alueilta.

2. Yhteiset alueet:
Yhteiset alueet taloyhtiössä kattavat sellaiset sisä- ja ulkotilat, joita kaikki asukkaat voivat käyttää vapaasti. Tällaisia ovat esimerkiksi piha-alueet, parkkipaikat ja -talot, jätekatokset tai -huoneet, kylmäkellarit, pyykkituvat, pyykinkuivaushuoneet sekä irtaimisto- ja pyörävarastot. Nämä alueet ovat kaikkien asukkaiden yhteisessä käytössä. Valvontakameroiden asentamiseen näille yhteisille alueille voidaan päättää yhtiökokouksessa enemmistöpäätöksellä. On tärkeää huomioida ja tarkistaa taloyhtiön yhtiöjärjestyksestä, millainen enemmistö päätöksenteossa vaaditaan – onko se yli 50 % vai esimerkiksi 2/3 äänistä. Kameravalvonnan toteuttamiseksi ei tarvita viranomaislupia, vaan asia voidaan ratkaista yhtiökokouksen päätöksellä.

Mitä velvollisuuksia taloyhtiön kameravalvonta tuo?

Tietosuoja-asetuksen mukaan kuvatallenteet, joissa henkilöt ovat tunnistettavissa, muodostavat henkilörekisterin, riippumatta tallenteiden säilytysajasta. Vain reaaliaikainen kuvamateriaali ei luo henkilörekisteriä. Tietosuoja-asetuksen 4 artiklan 1 kohdassa määritellään henkilötiedot kaikiksi tiedoiksi, jotka voidaan yhdistää tunnistettuun tai tunnistettavissa olevaan henkilöön, mukaan lukien kuvat ja äänitteet. Kun henkilötietoja sisältävä rekisteri on olemassa, kameravalvonnan käyttäjällä eli rekisterinpitäjällä on useita velvollisuuksia:

Kameravalvonnasta on tehtävä selvästi havaittava ilmoitus, jotta ihmiset ovat tietoisia siitä ja voivat varautua. Ilmoitukseen tulee lisätä valvonnan tarkoitus, valvontaa suorittavan tahon nimi ja tieto siitä, tallentaako järjestelmä. Yleensä ilmoitus tehdään kuvakkein tai tarroin, jotka viestivät valvonnasta (katso opas kameravalvonnan ilmoittamiseen).

Valvontajärjestelmän käyttäjät, eli rekisterinpitäjät, ovat tyypillisesti esimerkiksi taloyhtiön hallituksen puheenjohtaja, varahenkilö tai muu luotettava henkilö, kuten hallituksen jäsen. Nämä henkilöt on mainittava tietosuojaselosteessa ja heille on annettava perehdytys kamerajärjestelmän käyttöön, tietosuojaselosteen sisältöön ja vaitiolovelvollisuuteen, joka määritellään tietosuojalaissa.

Tietosuojaseloste on laadittava, koska kameravalvontatallenteet ovat henkilötietoja. Tietosuojaselosteessa on ilmoitettava rekisterinpitäjän nimi ja yhteystiedot, kameravalvonnan perustiedot ja vastuuhenkilöt, henkilötietojen käsittelyn tarkoitus sekä tiedot mahdollisesta tietojen säännöllisestä luovuttamisesta.

Kun pohditaan tallenteiden säilytysaikaa, on otettava huomioon tietosuojalain säännökset tietojen suojaamisesta ja hävittämisestä sekä tallenteiden säilytysajasta. Jos käytössä on yhteistyökumppani tallenteiden säilytykseen, esimerkiksi pilvipalvelussa, on suojauksen kuvaus liitettävä tietosuojaselosteeseen. Jos tallennus tapahtuu paikallisesti, on varmistettava tallentimen suojaus lukitussa tilassa.

Kamerakuvia saa käyttää vain tietosuojaselosteessa määritellyllä tavalla, esimerkiksi omaisuuden suojaamiseen ja turvallisuuden lisäämiseen. Tallenteita saa luovuttaa vain esitutkintaviranomaisille tai kuvatuksi tulleen pyynnöstä.

Kun käytössä on tallentava kameravalvonta, on tärkeää muistaa EU
tietosuoja-asetuksen mukainen rekisteröidyn oikeus tarkistaa itseään koskevat tiedot. Käytännössä tämä tarkoittaa, että henkilöllä, joka esiintyy valvontakameran tallenteessa, on oikeus nähdä kyseiset kuvat, mikäli ne ovat yhä saatavilla. 

Rekisterinpitäjän on annettava etukäteen tieto siitä, mitä tietoja tarvitaan rekisteröidyn tarkastuspyynnön toteuttamiseksi. Esimerkiksi henkilön, joka pyytää tarkastaa itseään koskevia kuvia, on kyettävä ilmoittamaan, milloin hän oli valvontakameran kuvaamalla alueella, jotta tallenne voidaan löytää kohtuullisessa ajassa. Tällaisiin tietopyyntöihin tulee vastata kuukauden sisällä pyynnön vastaanottamisesta ilman tarpeetonta viivettä. Mikäli pyyntöjen käsittely on monimutkaista tai niitä on useita, määräaikaa voi pidentää enintään kahdella kuukaudella.

Lainsäätäjä on huomioinut, että jotkut tietopyynnöt saattavat olla tehty vain kiusantekomielessä, ilman aitoa tarvetta, mikä kuormittaa rekisterinpitäjää tarpeettomasti. Mikäli rekisteröidyn pyynnöt ovat ilmeisen perusteettomia tai kohtuuttomia, ja niitä esitetään toistuvasti, rekisterinpitäjällä on oikeus joko

1. periä kohtuullinen maksu, joka kattaa tietojen toimittamisesta tai toimenpiteiden toteuttamisesta aiheutuvat hallinnolliset kulut; tai
2. kieltäytyä toteuttamasta pyyntöä. Tällöin rekisterinpitäjän tulee osoittaa pyynnön perusteettomuus tai kohtuuttomuus.